Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Äänettömän ääni

Kuntoutujan kokemuksia digipajalla olosta

Mitä arvostat kuntoutuspalveluissa?

Osallistumista yhteisöön ja sitä että tulee tarkoitusta ja suuntaa elämään. Että annetaan mahdollisuus tehdä työtä todellisiin tarpeisiin.

Joustavuutta. Siinä, että voimavarat otetaan huomioon. Joustavuutta muutenkin asioissa, että niistä voidaan jutella ja sopia eikä kaikkea ole kiveen kirjoitettu. Palvelevaa ja myötätuntoista johtajuutta. Aitoa yhteyttä ohjaajiin. Yhteyttä toisiin kuntoujiin. Kiireettömyyttä, rentoa meininkiä.

On se todella upeeta, että tänne on helppo tulla. Tänäänkin ajattelin, että onneksi on digipaja-päivä. Yksinäisyydelle tämä tekee todella hyvää.

Kunhan ei joudu syrjityksi ja halveksutuksi. Yhdessä vaiheessa tuntui, että niinkin voi käydä. Ei tuntunut hyvältä lukea halveksuntaa ihmisten kasvoilta, kuunnella sitä rivien välistä ja ihmetellä sitä tekoina. En tiedä kannattiko tätä sanoa. Jätetään nyt kuitenkin sanotuksi.

Mikä on paras mahdollinen kuntoutusta edistävä palvelu tulevaisuudessa?

Mahdollisuus jutella esim. psykologille tai sosiaaliohjaajalle ja saada kokonaisvaltaisempi kuva siitä, mikä estää minua työllistymästä. Saada jakaa kuntoutumisen polkua jonkun kanssa ja saada ohjausta siihen henkilökohtaisissa keskusteluissa.

Minkä olet kokenut merkitykselliseksi kuntoutuksessa?

Itse olen kokenut merkitykselliseksi sen, jos olen tullut kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Samoin ehkä noissa omissa projekteissa, kun on ohjaajan kanssa yhdessä saanut jutella siitä projektista, vaikka ihan teknisistä kysymyksistä, niin on jäänyt hyvä fiilis.

Se, että sain vaihdettua kolme päivää viikossa kahteen, oli tässä vaiheessa järkevää. Haluaisin käydä enemmän, mutta on niin paljon muitakin asioita suhteessa voimavaroihin, että nekin on jäänyt hoitamatta.

Kun eräs ohjaaja aamulla kävellessäni aulassa omissa ajatuksissani ensimmäisen kerran sanoi hymyillen ja silmiin katsoen ”huomenta”, se tuntui todella hyvältä, lähes ihmeelliseltä. Minulle se oli ns. pieni mutta suuri teko. Yhtäkkiä olin taas olemassa.

Samoin kun joku ohjaaja on avautunut hieman omasta arkielämästään, menneisyydestään tai itsestään, se on tuntunut hyvältä. Vähemmän viralliselta, enemmän yhteydeltä.

Mitä tarpeita ja toiveita sinulla on kuntoutukseen?

Kyllä mä tarvitsisin perusteellisemman kuntoutussuunnitelman. Olen miettinyt jonkin aikaa jo, että alan sitä laatimaan. Ja sitä henkilökohtaista ohjausta. Saahan sitä toki nytkin hyvin, mutta henk.koht jutteluissa voi paremmin kertoa asioita, joita ei halua kaikkien kuulevan. Tietty pitää olla luottamus siihen ihmiseen. En sitten tiedä missä menee raja, että on hyvä mennä itse psykologille. Mutta aikanaan kävin joka toinen kuukausi erään sosiaaliohjaajan juttusilla, ja sain valtavasti kannustusta. Sittemmin kuviot muuttui, ja oma sosiaaliohjaaja vaihtui.

Mietteitä

Kyllä mä itseasiassa haluaisin työllistyä. Vähän hassu lause, mutta se juontaa siitä, että olen voinut psyykkisesti paremmin työelämän ulkopuolella kuin töissä.

Kun näin joku perjantai täällä CV-videon, joka näytti ”täydelliseltä”, minut valtasi ensin jonkinasteinen kuvotus ja sitten ajatus, että noin ulkoaohjautuneeksi mä en enää koskaan halua tulla. Vähän ajan kuluttua mietin niitä itse asioita, mitä se kaveri siinä sanoi. Sitten tajusin, että no itseasiassa tossa oli todella hyviä ajatuksia, tarkoitus oli jopa kirjoittaa niitä ylös, mutta opettelin ne ulkoa niin hyvin kuin muistin: olen tiimipelaaja, kaikki on asenteesta kiinni, hankkiudu sellaisten ihmisten seuraan jossa voit kehittyä, nauti elämän pienistä asioista.

Tiimipelaaja piti vaan suomentaa pois versiosta ”tällainenkin sinun tulee olla, tähänkin muottiin sinun tulee mahtua kelvataksesi ihmisenä työelämässä” versioon kyllä mun arvoihin sopii, että yritän tulla toimeen ihmisten kanssa, ottaa huomioon heidän erilaisuutensa ja saada se tiimin yhteishenki aidosti hyväksi.

Kaikki on asenteesta kiinni. Kyllä, todella paljon on siitä kiinni. ”Roll with the punches and strike back only if necessary.”

Hankkiudu sellaisten ihmisten pariin, jossa voit kehittyä. Tämä piti suomentaa versioon kasvaa ihmisenä, saada rohkaisua, rakentua. Ei ainoastaan kehittyä IT-taidoissa.

Nauti elämän pienistä asioista. Kyllä. Se auttaa esim. masennukseen, kun antaa luvan itselle pysähtyä katsomaan jotakin kaunista. Vaikka se aika kuinka olisi parempi käyttää johonkin ”hyödylliseen”.

Yksi ongelma tuntuisi olevan se, että ajattelen, ettei kukaan palkkaa ”näin vanhaa”, jo 44-vuotiasta vähän arveluttavan tuntuista kaveria. Välillä tuntuu, että mistä löydän sellaisen personal trainerin, joka auttaa niin, että se potentiaali ja ne lahjat mitkä minulle on suotu, saisivat tulla käyttöön. Näitä tarvittaisiin. Suomessa on varmaan aika paljon todella asiallisia miehiä ja naisia, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, mutta heillä olisi niin paljon annettavaa.

Kirjoittaja

Nim. ”Sosiaalisuus on ratkaisevaa”



Kommentoi artikkelia