Suoraan sisältöön (paina enter-painiketta)

Käytäntölähtöinen tutkimus

Tavallisimmin kuntoutumisen ja kuntoutuksen monitieteellinen tutkimus on luonteeltaan soveltavaa käytäntölähtöistä tutkimusta, jossa tuotettua tietoa voidaan suoraan soveltaa osaksi kuntoutuksen arkea. Tällöin kuntoutuksen ja kuntoutumisen tutkimus pyrkii ymmärtämään yksilön toiminta- ja työkyvyn, hyvinvoinnin ja sosiaalisen selviytymisen perusteita sekä niitä keinoja, joilla yksilön ja väestön toimintakykyyn ja selviytymiseen pystytään vaikuttamaan.

Kuntoutusta ja kuntoutumista voidaan lähestyä yksilötason, järjestelmätason tai yhteiskunta ja politiikkatason näkökulmasta. Näiden tarkastelutasojen sisällä tutkimusta voi edelleen jäsentää toiminnan tavoitteiden ja kohdealueiden mukaan tai eri näkökulmien mukaan.

 

Yksilö kuntoutumisen ja kuntoutuksen tutkimuksen kohteena

Yksilöllisin perustein määräytyvät yksilölliset, ryhmämuotoiset ja yhteisölliset toiminnat ovat kuntoutuksen ydinaluetta. Kuntoutus voi tukea yksilöä elämän muutos- ja siirtymävaiheissa. Sen tavoitteena on auttaa ihmistä valmistautumaan edessä olevaan muutokseen tai sopeutumaan jo tapahtuneeseen: suunnittelemaan, hallitsemaan ja ymmärtämään muutosta ja muuttunutta elämäntilannetta.

Elämänkaaren näkökulmasta tarkastelun kohteena ovat kuntoutuksen erityispiirteet eri ikävaiheissa: lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa ja vanhuudessa. Kuntoutuksen tutkimusta voidaan määrittää myös kuntoutujan näkökulmasta eli sen mukaan, keneen kuntoutus ja sitä koskeva tutkimus kohdistuu. Usein kuntoutuksen tutkimus kohdentuu tietyssä elämäntilanteessa oleviin kuten maahanmuuttajiin, vankeihin tai työttömiin tai tiettyä sairausryhmää tai vammaryhmää edustaviin henkilöihin.

Kuntoutustoimenpiteiden vaikuttavuus yksilölle ja yhteisölle tuotetun hyödyn tai taloudellisten vaikutusten näkökulmasta on merkittävä kuntoutuksen tutkimuksen alue. Tärkeää on myös vaikuttavaksi todettujen kuntoutustoimenpiteiden samoin kuin erilaisten apuvälineiden implementaation tutkimus, se millaisia reunaehtoja toimenpiteillä on tai miten toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset vaikuttavat kuntoutuksen ja apuvälineiden käyttöönoton toteutukseen.

Näyttöön perustuva kuntoutuskäytäntö tarkoittaa, että kuntoutusta toteutettaessa huomioidaan kuntoutuksen tutkimuksesta saatava tieto ja sovitetaan se kuntoutujan omiin tavoitteisin arvoihin ja asenteisiin sekä kuntouttaja-ammattilaisen asiantuntemukseen.

Tutkimus voi kohdistua myös kuntoutumisen prosessiin, tällöin tärkeänä tutkimuksellisena näkökulmana on kuntoutujan näkökulman ja kokemuksen ja vaikutusmahdollisuuksien avaaminen kuntoutumisprosessin eri vaiheissa.

 

Kuntoutusjärjestelmä tutkimuksen kohteena

Kuntoutuksen tutkimus voi kohdentua myös eri ikäkausia, elämäntilannetta, sairautta tai vammaisuutta koskeviin järjestelmätason ilmiöihin. Tällöin tutkimus kohdistuu esimerkiksi siihen, miten kuntoutusjärjestelmä kykenee tunnistamaan yksilöllisen tai väestötason kuntoutustarpeen, miten kuntoutuja-asiakas etenee järjestelmässä ja sen alarakenteissa tai miten järjestelmä kykenee huomioimaan kuntoutujan yksilölliset tarpeet oikea-aikaisesti.

Tutkimuksen kohteena on tällöin kuntoutuksen toimeenpano sen eri muodoissaan. Miten järjestämis- ja rahoitusvastuu toimii, millaisia kuntoutustehtäviä eri toimijoille on säädetty ja miten kuntoutusammattilaisten ammattitaidosta huolehditaan.

Edelleen kiinnostuksen kohteena voivat olla myös väestötasolla ilmenevät kuntoutustarpeet, eri kohderyhmien kuntoutuksen palvelut, niiden kohdentuminen, saatavuus tai kuntoutusprosessin kitkakohdat. Tutkimuskohteita ovat myös järjestelmätason tavoitteiden toimivuus, kuntoutuksen toteutuksen taloudelliset vaikutukset ja kuntoutuksen toteutuksen kirjaamiseen ja seurantaan liittyvät tekijät.

 

Kuntoutumisen ja kuntoutuksen tutkimuksen yhteiskunnalliset ja poliittiset tasot

Kuntoutuksen tutkimus voi tarkastella kohdettaan myös yhteiskunnallisesta perspektiivistä ja politiikkatasolta käsin. Kuntoutuksen toteutus on tavalla tai toisella riippuvainen muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta ja poliittisista linjauksista.

Voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miten väestön hyvinvointiin vaikuttavat politiikkatason päätökset niistä toimenpiteistä, joilla halutaan edistää yleistä terveyttä ja hyvinvointia tai siitä millaisia toimintaympäristöjä ja näitä tukevia lainsäädäntöjä ja rakenteita halutaan kehittää ja miten vallitseva toimintaympäristö vaikuttaa kuntoutumisen ja kuntoutuksen reunaehtoihin. Tavat tulkita kuntoutustoimintoja vaihtelevat yhteiskunnallisen tilanteen mukaan ja myös kuntoutuksen toteutus on sidoksissa siihen mitä muilla sektoreilla tapahtuu.

Tutkimuksen kohteiden valinnassa huomioidaan yhteiskunnalliset kehityskulut ja niiden mukanaan tuomat toiminnan kohdentamisen tarpeet ja reunaehdot. Tutkimus voi selvittää esimerkiksi, miten kuntoutumisen yleiset edellytykset toteutuvat yhteiskunnassa. Tutkimus voi myös kohdentua väestötason kuntoutustarpeen tai kuntoutuspalvelujen saatavuuden selvittämiseen.

Nyky-yhteiskunnassa tärkeitä kuntoutusta suuntaavia ilmiöitä ovat muun muassa väestön ikääntymiseen liittyvä kestävyysvaje, tarve pidentää työuria alku-, keski-, ja loppupäästä, kasvavan vanhuusväestön kuntoutustarpeisin vastaaminen, työn uusien muotojen ja työelämän muutosten mukanaan tuomat työkykyhaasteet ja digitaalisaation mukanaan tuomat kansalaisten tiedonkäsittelyvalmiuksien ylläpidon tarpeet. Kuntoutusta koskevalle tutkimukselle tärkeitä ovat myös vetäytyvien nuorten, vammaisten ja pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntaan ja yhteisöönsä osallistumista edistävien vaikuttavien toimenpiteiden tunnistaminen.

 


Sisältö päivitetty 23.06.2016

Jaa sivu!

Tweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Facebook